Niin päivät vaan vierii kovalla vauhdilla ettenpäin. Nyt olen jo alkanut murehtimaan, että mitäs sitten kun kotin pitäisi palata, ja enää ei näy Sacre Coeur ja Pantheon ikkunasta. Ei ole Champs-Elysee muutaman kymmenen minsan päässä ja ei ole aina kavereita koputtamassa ovella. Mutta tiedän, että siellä odottaa paljon mun rakkaita ystäviä, perhe, raikas ilma ja mun polkupyörä:). Jeps, mutta jätetäänpäs murehtelut sikseen ja keskitytään nauttimaan siitä mitä on jäljellä.

Tänään oli kyllä tuska koulupäivä, tai siis ei se llut mitenkään ikävä, mutta piiitlä menin kasiin ja pääsin seiskan jälkeen, mutta onneksi oli mielenkiintoista puuhastelua. Mutta kuitenkin perjantai-iltana seitsemään koulussa oleminen ei ole tervettä! Siitä sitten kiitelinkin tanssimaan ja nyt odotan, että kultaseni Kimmoseni saapuu Pariisiin. Kone on vähän myöhässä, kun täällä oli kamala ukkonen. Toivotaan, että aurinko palaa, koska olen koko ajan Kimmolle hehkuttanut kuinka nättiä täällä on ja neuvoin ottamaan vaan kesävaatteita, ja nyt jos tuleekin kylmä. No, ei tule!