Mahtava, niin se vaan hurahti viikko Alppien ihanissa maisemissa Valmorel la bellen rinteillä. Sää oli mitä mahtavin ja mun tupla fleese auste oli vähän liioteltua, ei tullut sitä sis päälle heitettyä. Viikon alin lämpötila taisi olla 20 astetta ja mäpoltin naamani heti ekana päivänä, mutta tämä ei menoa haitannut, paitsi vähän nukkumista kun naama hehku niin että huh huh, mutta ei sinne nukkuun menty :D. Meitä oli noin 500 Ensamin opiskelijaa, tai suurin osa Ensamilaisia ja muutama kaveri ja tyttö/poikakaveri mukaan laksettuna ja viikon tunnelma oli huikea.
Heti lauantai aamuna heitin laudan jalkaan ja mäkeen, jota seurasi 7 täyttä lasketelu päivää. Joka aamu olin ysiltä skarppina mäessä ja alle 7 tunnin päivä ei tullut vietettyä. Laskin pääaisiassa itävaltalaisen Birgitin ja ranskalaisen Jean-Sebastienin kanssa, koska rakkaat espanjalaist ystäväni olivat hieman hitaita ja en aina jaksanut venailla ja rakkaat ranskikset keskittyivätpäasiassa juomiseen:D joten niitä ei aina rinteessä näkynyt.
Joka päivä yhdeltä treffasin kuitenkin Luisin ja Marthan ja pidimme lounastauon auringosta ja patongista nauttien. Espanjalaiseen tapaan he olivat aina vähintään puoli tuntia myöhässä:).
Päivän päätteeksi After ski oli hyvä vaihtoehto, löysimme uuden naminami lempparidrinksun rommia, sweppesiä ja kookosta, nam!
Kun rinteestä oli palattu ei pieni korttipeli ollut haitaksi ja mikäs siinä pelaillessa auringon paistellessa.
Matkan hintaan kuului siis kaikki majoitus, liput, välineet, matkat ja ruuat. Meidän huoneessa asui kuusi ihmistä minä, Martha, Luis (espanja) sekä kolme raskalaista Pierre, Etienne ja Bou. Joka ilta laitoimme yhdessä päivällisen tai illallisen mikä nyt olikin ja söimme yhdessä. Ranskalaiset pojat kielsivät heti ekasta päivästä naisten kokkaamisen ja tämähän sopi minulle erinomaisesti! Alla Pierre, Etienne ja Martha syömässä herkullista tartiflettea jonka Bou meille vänsi. Ai, että kun oli herkkua. Onneksi sattui huippu ranskalaiset samaan huoneeseen niin oli ainakin hauskaa.
Kaikkina iltoina emme kuitenkaan joutuneet itse kokkaamaan vaan meille tarjottiin illallinen ravintolassa. Yhtenä iltana saimme maistaa kaikkia ranskalaisia herkkuja fonduutä, tartifletteä ja raclettea. Tuli siinä juustoa kyllikseen.
ENSAMin oppilailla on paljon pertinteitä ja valitettavasti suomalainen teekkarikulttuuri jää pahasti jalkoihin. Gadzarteilla eli ENSAMin oppilailla on kaikilla oma nimi, oma Ensam perhe ja promo. Eli riippuen mistä keskuksesta he ovat tulleet niin sen mukaan heidät on luokiteltu. Ensamilla on siis 8 eri keskusta eri puolilla ranskaa ja ekaa vuotta ei koskaan voi tehdä Pariisissa vaan valittavana on Cluny, Lille, Bordeaux, Aix-en-Provence, Chalons-en-Champagne, Kärlsruhe, Angers ja Metz. Meidän kanssa viikkoa vietti opiskelijat Lillestä, Clunysta ja Chalonista. Muiden keskuskuksien opiskelijat olivat edellisellä viikolla. Lisäksi, että heillä on nimi heillä on takit, oma kieli ja runsaasti traditiota. Alla Clunyn ruokailun aloitus traditio:). He tykkävät myös laulaa paljon ja fraternité eli veljeys oppilaiden kesken on kaiken A ja O. Perinteita kunniotetaan, jouda pitää paljon ja kaikki on yhtä perhettä, sanonta kuukuu, että ei ole tärkeää opiskella ENSAMissa vaan on tärkeää olla Gadzart. Viikon aikana sain aimo annokse tätä perinnettä, koska ulkomalaisia oli matkalla vain 4, joten sian kunnola tutstuttua näihin perinteisiin ja muutama laulukin jäi jo korvan taakse.
Illan päätti tietysti aina kova biletys, joka ilta oli jonkin näköiset pippalot. Valittavana olikin joka 7 päivää laskua tai 7 päivää juhlimista, kaikki teki oman valintansa:) Minä päätin nauttia molemmista:)
En voi muuta sanoa kun mahtavan hieno kokemus ja ei ainakaan mennyt viikko hukkaan. Loppu viikosta lumi alkoi olla vähissä kuumasta auringon paisteesta johtuen, mutta laskemaan pääsi joka päivä, eikä ollut iahan mikään Ellivuori. En onnistunut hajottamaan itseäni, joten tyytyväisenä eilen istui bussiin ja suuntasin kohti Pariisia.
Kommentit