Aika kuluu niin nopsaan, koko viikko on taas hurahtanut ihan siivillä. Eipä mitään kummallisuuksia ole tapahtunut, normaalia mukavaa elämää. Ostettiin me lentoliput Barcelonaan Carolinan, Luizin ja Camillon kanssa, mennään toukokuusa löhöileen vähän rannalle ja moikkaamaan tietty Rosaa, jonka luokse aiotan majoitaa itsemme. Päätimme ryhtyä heti tuumasta toimeen, ettei lentojen hinnat nouse ihan pilviin ja, kun vielä löydettiin viikonloppu (aika pidennetty sellainen;)), joka sopi kaikille.

Eilen kävin elokuvissa pitkästä aikaa. Oli tarkoitus mennä Terhin kanssa kaksin, mutta sitten mulle tarttui täältä mukaan maksikolainen Daniel ja saksalainen Martin, ja he lähtivät kanssa. Käytiin katsoman Blood Diamont, aika raaka, mutta todella koskettava ja hyvä elokuva, kannattaa mennä katsomaan. Kertoi Sierra Leonen sisällissodasta ja timanttibisneksestä. Leffan jälkeen Terhi palasi kotiin ja menin sitten poikian kanssa vielä viettämään iltaa Danielin huoneeseen, eli ei kovin kauas, koska itosessa hänkin asuu ja katselimme kuvia Meksikosta ja jutustelimme, mutta mun vastustuksesta huolimatta englanniksi. Hyi, hyi, pojat, ne väitti, että sujuu keskustelu paremmin englanniksi, mutta mä en oo enää ihan varma, kun  pelottavasti ranskan sanat vaan painaa päälle, kun yrittää enkkua väntää. Kyllähän se sieltä palautu sitten se enkkukin kun hieman harjoitteli.