Mä olen saanut uuden hauskan kaverin, se on kenkäliikkeen myyjä tuossa koulumatkan varrella. Olenhan mä käynyt siellä yhden jos toisenkin kerran, joten nyt se on päättänyt alkaa naureskelemaan, huitomaan ja viittomaan mulle aina kun ohitan sen liikkeen. Noh, täytyykin pyytää alennusta ensi kerralla, kun se kerran jo tunnistaa mut.

 

Tänne on alkanut tulemaan uusia vaihtareita, kuulemma joku 25 uutta vaihto-opiskelijaa tulee kevääksi ja nyt vähitellen niitä alkaa saapumaan. Yksi suomalainenkin on tulossa ja vielä TTY:ltä, mutta tarkemmin en tiedä. Tiistaina tapasin jotain meksikolaisia, ja otti päähän kun ne osas super hyvin ranskaa, melkein paremmin kun mä, vaikka tääl oon jo viettänyt usean kuukauden:D.

Koulu täyttää jälleen mun päivät, illat ja yöt ja on kyllä enemmän hommaa, kun suomessa ikinä. Ensi maanantaina alkaa vielä mulla ns. toinen vuosi, joten teen kolme viikkoa kahden eri vuoden kursseja päällekään. Yritin saada jotain selkoa ensi viikon lukkarista, mutta eihän ne nyt vielä osannut sitä keroa, eli ei täällä turhan ajoissa ilmesty lukujärjestyksetkään. Huomenna olis kiva saada tietää. Maanatain on tentti tulossa, ja ehkä tällä kertaa sitä ei peruta. Mun täytyy panostaa ainakin toiseen osaan tosi hyvin, koska se edellinen ei oikein mennyt nappiin, sain 8 pojoo 20:stä. Mutta toisessa osassa hikkeilin sain 19/20, se oli yksi koulun parhaista tuloksista, ja meitä on sentäs 600. Hyvä minä:).

Mutta kaikesta koulutyöstä huolimatta tänään oli todella hauska päivä. Jopa harkkatyön tekeminen oli kivaa, kun pojat jakso mulle juurta jaksain selittää kohdat, joita en tajunnut ja johan alkoi selkenemään. Viiden aikoihin suuntasin kuitenkin Centre Pompiduuhun katsomaan Tinnti-näyttelyä. Säästyin suuremmalta espanjalaisporukalta sillä meitä oli vain minä, Rosa, Lorea ja Pedro. Näyttelyssä oli sarjakuvapätkiä ja historiaa Tintistä, ja tuli oikea innostus lukea taas Tinnti-albumeita. Ehkä metsästän joskus täältä, kun aikaaon enemmän.

Näyttelystä suikkasin Chenin luokse illalliselle, hän oli luvannut valmistaa ruuan minulle, bulgarialaiselle Gabriellalle ja ranskalaiselle Pierrelle, mukaan liittyi myös hänen kiinalainen poikaystävä Yen. Ruoka oli aivan mahtavaa, ei mitään friteerattua pikaruokaa, vaan aitoa kiinalaista. Chen oli valmistanut useamman ruokalajin, oli lihaa, salaatteja, riisiä ja keittoa, eikä ihan tavallisia länsimaalaisia sellaisia. Kaikki oli todella herkullisia, jos ei lasketa jotain pitkuloita, jotka olivat niin tulisia, että naama meni rullalle. Pierren kanssa päätettiin kuitenkin kisata siitä, kumpi syö enemmän, mutta ei kumpikaan saanut edes yhtä kokonaista suuhunsa ennen kun huulet ja suu oli jo tulessa. Ilta oli todella hauska ja opin paljon kiinalaisesta kulttuurista sekä saimme hyviä

matkustusvinkkejä ranskaan.

Aamulla taasen harkkatyön vääntöä, mutta illalla tiedssa joko illan istujaiset Karinin luona tai bileet talolla. Luulen, että valitsen bileet, koska mun jatsi loppuu vasta puoli yhdeltätoista, niin en välttis jaksa lähteä Karinille. Ja jatsista en uskalla olla pois, kun viimeksi tuli jo korville, kun en ole ollut. Mutta kun olen matkustellut:).