Keskiviikko aamuna nautimme rauhassa aamupalan, ja sitten päätimme lähteä katsastamaan katakombit. Alkujaan kalkkikivilouhoksina syntyneitä luolia alettiin käyttää hautoina 1700-luvulla ja silloin maanpäällisistä haudoista alettiin siirtää luita maanalaisiin käytäviin. Paikka olikin täynnä pääkalloja ja luita. Saimme kulkea piennen reitin salaisissa käytävissä, jonka jälkeen nousimme takaisin maanpinnalle. Ihan näkemisen arvoinen paikka, ja vähän erilaine turistikohde. Tästä suuntasimme Île de <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />la Cité –saarelle ja kiersimme koko saaren lopulta vierailimme Notre-Damessa. Nautimme patonki aterian Latinalaisessa korttelissa ja sitten siirryimme shoppailemaan Les Hallesiin. Vähitellen alkoi väsyttää, joten kruunasimme illan vielä kahvilla ja omenapiirakanpalalla, ja sitten siirryimme hiljalleen kotiin.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Torstaina mulla oli aamusta muutama tunti koulua, mutta vain yhteen asti, joten yhdeksi Kimmo tuli koululle mua vastaan ja siitä lähdettiin sitten porukalla syömään. Tämän jälkeen oli vuorossa Eiffel-torni. Kävelimme Eiffel-tornin puistossa ja katselimme ihmisiä. Kimmo väitti ettei pakko ole kiivetä ylös, mutta tiedän, että sitä olisi harmittanut jos ei olisi kavuttu. Kiipesimmekin sitten portaat ylös toiseen kerrokseen, nyt ei ollut edes ruuhkaa, joten pääsimme jonottamatta portaisiin. Runsaan 1500 askelman jälkeen olimme ylhäällä ja Kimmo innostui valokuvaamaan maisemia. Hienot näkymät sieltä taas olikin ja sääkin oli hyvä, joten näki kauas. Eiffelin jälkeen menimme vielä La Defenceen. Sen pilviä hipovat lasikerrostalot ovat aina mukava näky ja tietysti eksyimme myös kiertelemään vähän kauppoja suureen kauppakeskukseen. Nopeasti aika oli urahtanut ja meille tuli melkein kiire, koska illalla oli tiedossa syntymäpäiväjuhlat talolla. Metromatka kotiin kesti meinaan yli tunnin, kun taas täällä oli joku lakko metrokuskeilla tai ainakin noilla RER-juna kuskeilla, joten ei päästy liikkumaan ihan niin nopeasti, kun kuvittelimme. Ihmiset oli piukkaan ahdettuina kylki kyljessä kiinni ja syviltä huokauksilta ei matkan aikana vältytty.

Saimme juuri ja juuri itsemme valmiiksi juhliin yhdeksäksi. Luvassa oli siis kahden brasilialaisen tytön Simonen ja Lattician syntymäpäiväjuhlat. He olivat varanneet salin meidän talon alakerrasta ja kutsuneet runsaat 50 henkeä juhlimaan. Tarjolla oli sandwitchejä, keksejä, sipsejä ja kakkukin tuli loppuillasta pöytään. Me annoimme Kimmon ja Ellin kanssa lahjaksi salmiakkia, kun minulla on tuossa jemmassa, että voi tarjoilla. Toivottavasti ne edes vähän maistuvat. Innokkaimmat juhlivat aamuun asti, mutta me Kimmon kanssa mentiin nukkumaan jo yhden jäljestä. Tässä alla synttärisankarit yrittävät saada kansaa hiljenemään, mutta se muodostui mahdottomaksi tehtäväksi.

 Eilen aamulla menin sitten kouluun liian aikaisin, olisin mielelläni nukkunut tuon ajan, mutta kun taas oli vähän huonosti informoitu milloin koulu alkaa. Onneksi en ollut ainut, joka oli innokkaana paikalla, joten sain tämän runsaan puoli tuntia kulumaan. Muuten eilinen meni rauhallisissa merkeissä, pesimme pyykkiä, lepäilimme ja vain olimme.