Päivät vaan vierii eteenpäin. Paljon on taas muutamassa päivässä ehtinyt tehdä. Sunnuntaina käytiin siis Ellin kanssa aamupalalla, löydettiin oikein mukava kahvila Place d´Italielta. Söin patongin ja join cafe au lait. Mutta koko aaupalan kruunasi jälkkäriksi ostamani creme brule. Aah, mitä herkkua. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Aamupalan jälkeen löydettiin sitten todella iso tori, siellä oli vaikka minkälaista myyjää, vihanneksia, hedelmiä, vaatteita, juustoja, kaloja, koruja. Kaikkea löytyi, sieltä mielle jäikin käteen iso pussi viinirypäleitä ja sain ostettua myös viinipullon avaajan, tire-bouchon, joka osoittautui myöhemmin sekundaksi.

 

Heti kun pääsin takaisin huoneeseeni, niin Rosa tulikin jo ovelle koputtelemaan että hän, Luis, Pedro, Nicolas, ja muutama koulumbialainen olisivat lähdössä Montmarteen, no ei siinä sitten muuta kun menoksi taas. Montmarten alue on sellainen Amelia alue, jos olete elokuvan nähneet. Todella paljon kahviloita, taidetta ja pieniä kujia. Käytiin katsomassa Sacré-Couriä, ja söimme crepin viihtyisässä kuppilassa. Pitkän päivän jälkeen alkoikin jo vähän väsyttää, joten Moulin Rougen näkemisen jälkeen siirryimme kotiin päin. Moulan Rougen seutu oli muuten aikamoista seksituristi seutua, sillä oli aikaslailla kaikenmoisia puljuja, en tahtoisi yksin perjantai iltana liikkua siellä seudulla.

 

Maanantaina olikin taas aika kielikurssin. Päivä koulussa sujui kuten ennenkin, paitsi että minun kurssisuunnitelmani vähän kierähtivät eteenpäin. Sain nyt luvan osallistua sellaisiin semestereihin kun haluan, vielä on vaan valinnan vaikeus edessä, kun en tiedä mitä valitsisin.

 

Illalla meillä olikin tiedossa espanjalainen ilta. Söimme espanjalaisia ruokia ja joimm vähän viiniä keittiössä. Espanjalaiset olivat luoneet meille salaatin ja omelettiä. Omeletti oli yksinkertainen, mutta ihan sairaan hyväJ Siinä oli tietty kananmunaa sit perunaa ja sipulia, ei uskoisi että noin perusaineista sai niin hyvän herkkupalan. Keittiössä istuskelimmekin jutellen ja syöden muutaman tunnin. Kieli alkaa jo välillä sujumaan jopa hyvin, kun saa jutella hitaasti ja rauhassa.

 

Nyt taas kouluun, ja illalla sitten lääkärintarkastus, sitä liikkumista varten. Mitäköhän ihmettä pitää siellä tehdä, sanoa vaan että joo terve olen.